Peili" asettaa katsojat katsomaan itseään

Artikkeli Tampereen teatterikesän nettisivuilla

KokoTeatterin 15-vuotis-juhlanäytelmä Peili on tehty yhteistyössä kuntouttavaa asumispalvelua tarjoavan Lilinkotisäätiön kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena lavalla nähdään sekä näyttelemisen ammattilaisia että mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat saaneet äänensä kuuluviin jo käsikirjoitusvaiheessa.

Toinen näytelmän ohjaajista, Eveliina Lafghani on alkuperäiseltä koulutukseltaan mielenterveyshoitaja. Lilinkotisäätiössä hän aloitti vuonna 2008. Lafghani on ollut koko ikänsä teatterin kanssa tekemisissä ja hän on myös valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Psykiatrisessa työssään Lafghani onkin käyttänyt näitä taitojaan, sillä hän on vetänyt draaman ja ilmaisutaidon harjoituksia palvelukodissa asuville. Hänen draamaryhmänsä ovat esiintyneet myös muualla. Muutama vuosi sitten hän sai ajatuksen suuremman teatteriprojektin toteuttamisesta.

– Niin, olihan se kunnianhimoinen idea. Hankkeen teki helpoksi se, että itse uskoin siihen vahvasti ja luotin sen onnistumiseen, kertoo Lafghani.

KokoTeatteri kiinnostui projektista, joka tuntui sopivan luontevasti sen jatkuvasti uudenlaisia hankkeita etsivään toimintaan.

– Vietimme kaksi intensiivi-viikkoa, jolloin keskustelimme kaikenlaisista asioista ja minä kirjoitin ja tallensin suurimman osan. Käytimme myös ryhmässämme mukana olevan Elinan tekstejä. Niistä ajatuksista tarina lähti muokkautumaan. Suurin osa tekstistä kirjoitettiin muotoonsa harjoitusten aikana, Lafghani selventää.

Lafghani vastasi esityksen ohjauksesta yhdessä KokoTeatterin Sesa Lehdon kanssa. Kahden ohjaajan yhteistyö oli Lafghanin mukaan sujuvaa, osin jo aiemman yhteisen kokemuksen ansiosta.

– Meillä oli yllättävän tasainen työnjako, ohjauksessa kummallakin oli oma alueensa, jota työstimme. Dramaturgian teimme myös yhteisesti. Sesa Lehto otti tietysti näyttelijänä vahvan roolin henkilöohjauksesta, mutta työskentelytapamme oli toinen toisiamme täydentävä ja tukeva.

Peilin näyttelijöistä merkittävä osa on mielenterveyskuntoutujia, mikä asetti heidän jaksamisensa kyseenalaiseksi läpi intensiivisen teatteriprojektin. Esityksessä oltiin hyvin henkilökohtaisten asioiden äärellä, eikä vastaavan mittakaavan projektista ollut aiempaa kokemusta.

– Alussa oli haasteita ja kyllä monesti mietitytti ihmisten jaksaminen. Mutta yllättävän hyvin ihmiset asettuivat tekemisen äärelle. Sitoutuminen oli poikkeuksellista, sekä sinnikkyys. Toki välillä väsyi itse kukin ja aina ei ollut helppoa, Lafghani myöntää.

Projekti toi mukanaan myös julkisuuden ja esille tulemisen tavalla, joka ei tavalliselle tallaajalle ole tuttua. Saati sitten ihmisille, jotka ovat kenties tottuneet keskimääräistä rajatumpaan elämään. Lafghani mukaan esityksen tämä puoli ei kuitenkaan tuonut mukanaan ongelmia.

– Yllättävän luontevasti ihmiset ovat osanneet suhtautua julkisuuteen. Muutamat ovat olleet haastatteluissa ja hyvinkin sinut asian kanssa. Oletettavasti tälläiseen projektiin tai teatterin tekemiseen ei helposti lähde mukaan sellaiset ihmiset, jotka eivät halua tulla näkyviksi ja kuulluiksi. Toki työryhmässämme on ollut mukana ihmisiä, jotka eivät ole  halunneet tulla esille.

Peili on saanut runsaasti kiitosta aiheen röyhkeästä käsittelytavasta, aitoudestaan sekä siitä, kuinka se tuo näkyväksi muuten piilossa olevan ihmisryhmää. Lafghani arveleekin Peilin tehon liittyvän juuri aitoon paikalla olemiseen.

– Uskon Peilissä suurimman voiman olevan nimenomaan näyttelijöiden käsinkosketeltavassa läsnäolossa. Tietysti voima perustuu illuusioon, faktaan ja lumoon, joka lavalla luodaan. Voimaa saa myös siitä, että yleisö tulee katsomaan ja olen varma, että jokainen kastsoja saa tuntea ja kokea peilin – esiintyjät. He kohtaavat, ovat kontaktissa ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa hetken teatterissa.

Peili herättää varmasti ajatuksia, mutta millaisia ajatuksia Lafghani itse toivoisi katsojan päässä pyörivän esityksen jälkeen?

– En oikeastaan ajattele sellaista. Toivon, että ihmiset ehkä ajatelisivat, että meitä täällä maailmassa on monenlaisia ja kaikilla meillä on sama ihmisarvo. Enemmän toivon, että  Peili nostaa jokaiselle erilaisia ajatuksia ja tunteita, kelle mitäkin.
Peili on ollut poikkeuksellinen projekti sen työryhmälle. Ammattilaiset ovat päässet osaksi mielenterveyskuntoutujien vahvaa omakohtaista läsnäoloa ja todellisia arjen haasteita. Vastaavasti Lilikotisäätiön asukkaat ovat saaneet ainutlaatuista kokemusta teatterin ammatillisesta tekemisestä sekä osallistuneet pitkää ja lujaa sitoutumista vaatineeseen työhön. Tämä matka saa nyt jatkoa Teatterikesässä.

Eveliina Lafghani aikoo jatkossakin vetää teatteritoimintaa asukkaille, eivätkä Peilissä mukana olleet näyttelijätkään välttämättä ole viimeistä kertaa teatterin lavalla.

– Uskon että mukanaolijat tekevät tulevaisuudessakin teatteria ja haluavat olla mukana, jos vastaavia hankkeita toteutetaan. Lilinkotisäätiöllä jatkamme teatteritoimintaa, mutta tuleeko sieltä tämän kaltaisia produktioita, se jää nähtäväksi. Lilinkotisäätiö on mukana Kukunori ry:ssä, jonka tavoitteena on mahdollistaa erilaisia kultuurihankkeita, ehkä sitä kautta voisi tulla uusia projekteja. Myös omia suunnitelmia on jo, paljastaa Lafghani.

– Teatterin pitäisi vain elää vielä enemmän ajassaan, kommentoida ja ottaa kantaa siihen, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja ylipäätään tapahtuu, hän päättää.

Seuraa näytelmän kesäisiä harjoituksia kohti Teatterikesän esityksiä:
http://www.teatterikesa.fi/

Yön hämärissä... Peilin matkaa pohdiskellessa





Kuuluu kolahdus ja ovi käy, näyttelijä Ari huutaa kaukaa moi mitä kuuluu? Saman tien alkaa puheentulva, jossa käydään läpi viimepäivien tapahtumia. Ari puhuu taukoamatta, naurahtaa välillä tolkuttaa minulle, että hyvin meni harjoitukset eiks menny, mä muistin kaiken. Ai muuten tiesitkö, että jos poltan röökiä niin saan sydärin. Kuinkahan pystyisin lopettaa, kato tää tupakka on täynnä etnisesti myrkyllisiä aineitä...jne.

Ari painelee kämpilleen, hieman hämilläni jaoittelen mielessäni juuri kuulemaani. Ajatus mielessä, että noh onhan tuokin tavallaan totta, vai onko.

Peiliesityksen puvuston huoltoa ja kunnostusta yön hiljaisina tunteina. Alkaa vähitellen todentumaan, se että Peili taas nousee lavalle.

Kohta, kahdenvuoden rupeaman jälkeen alkaa vähitellen katselemaan aikaa taaksepäin. Mistä kaikki sai alkunsa miksi Peilin tekeminen oli merkityksellistä ja miksi yleinsä tehtä teatteria erityisryhmien kanssa...

Kaikki sai alkunsa...

Kaikki alkoi, pienestä draamaryhmästä vuona 2010, harrastamisesta lähdettiin... syntyi kesäteatteri esitys Herra Ibrahim ja viisauden kukkaset, performansseja, osallistavaa teatteria. Siitä kohti produktiota Taiteilijan elämä.

Syksyllä aloimme harjoitella näytelmää Taiteilijan elämä.  Aluksi meillä oli hyvin epämääräinen käsikirjoitus, joka vähitellen harjoitusten edetessä alkoi muovautua ryhmämme näköiseksi. Joulua kohden harjoitukset tiivistyivät. Mukaan tuli säätiön bändiryhmästä ohjaajia ja asukkaita. Heidän tuottamansa musiikki tuki esitystä. Taiteilijan elämä esitettiin Malmitalolla 20.1.2012.

Joukossa tyhmyys ei tiivistynyt

 Kun Taiteilijan elämä -näytelmän esitykset olivat ohitse, oli aika kääntää katse kohti uutta produktiota. Tavoitteena oli koota mahdollisimman heterogeninen ja innostunut joukko. Pidettiin tärkeänä, että mukana olisi ihmisiä eri ikäryhmistä. Lilinkotisäätiön mielenterveyskuntoutujista mukaan lähti 7 asukasta. Mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien toimijoiden kautta haettiin yhteyttä syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin aikuisiin. Pian Helsinginklubitalot.ry:n ja Niemikotisäätiö olivat mukana teatterihankkeessa. KokoTeatterin ensimmäisessä tapaamisessa 30.4.2012 oli koollekutsujien yllätykseksi peräti 30 kuntoutujaa. Työryhmään tulevien henkilöitä valittaessa pyrittiin siihen, että taustalla olisi tarve, sosiaalinen peruste tulla mukaan hankkeeseen. Tätä käytännössä tarkoitti tavoitteeksi asetettu syrjäytymisen ehkäiseminen.

 

Aloitimme produktion suunnittelemisen Lilinkotisäätiön tiloissa Långintalolla toukokuussa. Teimme erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia ja vietimme aikaa yhdessä viikoittain parin tunnin ajan koko toukokuun. Ryhmä tuli tiiviiksi, ihmiset pääsivät tutustumaan toisiinsa ja myös kokeilemaan, onko tämä heille mieleistä toimintaa ja riittääkö sitoutuminen ja innostus hankkeeseen. Toukokuun jälkeen vahva ydinryhmä oli selvillä. Myös työryhmän pelisäännöt oli sovittu: kaikki käymämme keskustelut pidettiin työryhmän sisällä. Kaikki projektin osanottajat toimivat tasavertaisina yhteistyössä ammatilliseen taustaan tai sairauskertomukseen katsomatta.


Kesäkuussa Lilinkotisäätiö tarjosi mahdollisuuden, käyttää kesänviettopaikkaansa Vihdissä viikon ajan. Silloin pidettiin intensiivinen kirjoittamisviikko. Joukostamme löytyi monia innostuneita tekstintuottajia. Viikon aikana  myös bändin soittajat kokoontuivat. Vihdin viikon aikana ja sen jälkeen kuntoutujat loivat useita eri henkilöhahmoja kirjoittivat runsaasti materiaalia esitystä varten.

Intensiivinen työ jatkui Långintalolla heinäkuussa. Produktio alkoi saada alustavan muotonsa. Viikon aikan sävellettiin ja sanoitettiin kappaleita, käsiteltiin tekstejä. Kävimme pitkiä keskusteluja ihmisten erilaisista kokemuksista joista Peili kertoo. Kuntoutujien kokemuksia ja ajatuksia kirjattiin. Hyvin henkilökohtaisia ja vaikeitakin asioita nousi esiin, mikä kertoo ryhmän sisäisestä luottamuksesta. Vaikeana tehtävänä oli kuitenkin saattaa materiaali näyttämöllä hyödynnettävään muotoon.

Näytelmän nimi Peili nousi yhteisen keskustelujemme perusteella. Peilistä jokainen voi katsoa kuvaansa. Samalla tavalla kohtaamisesta toisten ihmisten kanssa saa tärkeää tietoa itsestään. Miltä oma kuva näyttää? Eheältä, sirpaleiselta, rosoiselta, mitä vain… peilauduimme toinen toisillemme esityksen kautta.

Sekopäisyyttä ja pieniä voittoja lavalla

 KokoTeatterille siirryimme työskentelemään 7.8. Ammattinäyttelijät aloittivat työskentelyn viikkoa myöhemmin. Päätimme tehdä nelipäiväistä työviikkoa tiistaista perjantaihin aina klo 10-16. Voimien riittäminen oli suuri haaste. Työpäivät jaettiin kahteen osaan: aamulla työskenneltiin klo 10-12.30, sitten seurasi tauko. Työ jatkui taas 14-16.00.

Jokainen harjoituspäivä oli erilainen. Oli päiviä, jolloin tekemisen riemulla ei ollut rajoja, mutta toisaalta myös päiviä, jolloin harjoitukset olivat täyttä rääkkiä, jolle ei loppua näkynyt.

 

Parhaita harjoituspäiviä olivat sellaiset päivät, jolloin työryhmä improvisoi ja irrotteli lavalla. Naurusta ja hyvästä energiasta täyttyi koko teatteri. Tunnelmia nostatettiin myös monesti, laulamalla ja kuuntelemalla kappaleita jotka tulivat esitykseen. Bändimme kitaristit, soittelivat paljon. Oli päiviä jolloin pyörimme tangon pyörteissä, välillä soi bosanova ja lavalla keinui näyttelijöitä.

Esiintyjät sanovat nimensä… Jouko hullu, Ari hullu, Petri hullu, Sirpa hullu, Tim hullu, Kristiina Hullu, Riku hullu, Mira hullu, Ilkka hullu, Arja hullu. Hullu.



 

26.9.2012 Hämeentie 3

 

Onko ihmisten vaikea kohdata, toisten ihmisten hulluus? Silloin kun joku sanoo olevansa hullu, mielisairas onko se pelottaa säikäyttää ihmiset kuin käärmeen purema? Vai onko pelottavaa toisen ihmisen hulluuden kautta joutua kohtaamaan oma hulluus? Mikä se on mikä hulluudessa meitä pelottaa?

 

Peili käsittelee elämää monella tasolla, monessa ulottuvuudessa ja monesta eri näkökulmasta. Peili on ihmisen unelmia, haaveita toiveita. Peili on myös hauras ja särkyvä kuvaus elämästä ja unelmista. Peilissä leikkaa kaksi tarinaa hulluudesta, toinen vuosisadan takaa, toinen tästä päivästä. Yhteistä hulluuden kokemuksessa on syrjäytyminen: tarinan Amanda viedään eristykseen Seilin saarelle, kun taas nykypäivän hullut työnnetään hienovaraisemmin näkymättömiin.



Peili esitettiin 15 kertaa syksyn 2012 aikana. Se sai paljon huomiota tiedotusvälineissä, ja arviot olivat kannustavia. Työ on kantanut hedelmää kaikilla, työryhmässä mukana olleilla tahoilla.  KokoTeatterin ja Draamateatteriryhmä Lilin Peili on ehdolla vuoden 2013 Thalia-palkinnon saajaksi. Sekä saimme kutsun Tampereen teatterikesän pääohjelmistoon ja niitä esityksiä kohti matka kulkee. 

 

Ensimmäiset Peilin uudelleen lämmittely päivät ohitse

Wow mikä fiilis!

Koko porukka kokoontui Långin vanhalla kartanolla. Jännitys, into oli käsinkosketeltavaa. Kaikki paikalla, käsikirjoitukset hyppysissä ja jännitys väreili ilmassa. Alkuun porukat poukkoili toinen toistensa luona kysellen kuulumisia, moikkaillen... Sellainen säpinä ja kohina oli, sai katsella työryhmän jälleennäkemistä ja hymyileviä kasvoja iloisia ilmeitä.

Ensin perinteinen kuulumis, kierros. Kaikille kuului hyvää ja kaikki järjestäen onnellisia, iloisia ja innoissaan tavatessaan toisensa. Tahkottiin alkuun käytännön asioita, ja alkoi kysely koska miksi, minne, milloin mitä varten... kysymysten tulvaa. Tietysti tärkein kysymys onks kahvia?

Siitä se lähti, istuttiin alas ja aloitettiin luku harjoitukset. Suurinpiirtein kaikki kartalla. Laulettiin biisejä ja hyvin se luisti uskomaton tunnelma. Mintä karheutta rosoisuutta äänissä mutta sehän vain käy.

Toisena päivänä, rakennetiin näyttämö tyhjään tilaan kitarat viritettiin ja sitten alkoi ramppa pamppa ramppa pamppa.... Hullu hullu hullu. Harjoiteltiin auringon lämmössä, kuuma ja jano tuli. Mikä oli hienoa, kukaan ei tänään tarvinnut käsikirjoitusta vaan vuorosanat meivät ihan putkeen.

Porukalla asenne kohdillaan ja mahtava meiniki!

Nyt nautitaan kesästä, jokainen harjoiteelee itsekseen, että teksti on hallinassa kun aloitamme, loppukirin elokuussa, ennen Peilin näytöksiä Tampereen teatterikesässä.

Blogaillaan sitten lähempänä näytöksiä lisää....

Ihanaa kesää, kesää kaikille





Keskusteluja ja mietteitä Peilin uusista näytöksistä

Aikaa on kulunut, iloista porinaa muutaman työryhmän jäsenen kanssa. Mietteitä, kuinka muistaa kaikki, onkohan helppoa palauttaa mieliin vuorosanat. Vieressäni istuskelee onnellinen ilme kasvoillaan näyttelijä, joka hypistelee plarin sivuja. Tokaisee huokaisten, että tässä se sitten taas on käsissä.

Luemme pätkiä sieltä ja täältä, nopeasti nousee kohtauksia ja muistoja mieliimme KokoTeatterin syksystä. Vaihdamme ajatuksia, mieliin nousee monia muistoja hetkiä mitä koimme syksyn aikana Peiliä tehdessämme.

Hetken kuluttua tulee hiljaisuus, jonka rikkoo hiljaisella äänellä sanotut sanat. Minulla on ikävä ystäviä, läheisiä ihmisiä Peili porukoita, syvä huokaus. Sanat koskettavat, tapa jolla ne minulle sanotaan nostaa ajatuksia ja mietteitä.

Tajuan, että olemme kulkeneet yhdessä, tärkeän matkan, Se matka on ollut vaikea täynnä kaikenlaisia tunteita ja kokemuksia. Iloa, riemua, synkkyyttä, onnistumista, kyyneleitä, oikeaa asennetta. Mutta ennen kaikkea teimme matkan, jossa erilaiset ihmiset kohtasivat teatterissa ja tekivät teon mikä on niin monelle vain kaukainen haave ja unelma. Teimme, jotain sellaista mikä on koskettanut ja vaikuttanut moniin ihmisiin.

Moni meistä odottaa, jo uusien lämmittely harjoitusten alkamista. Tapaamme taas toisemme, nostamme Peilin taas sellaiseen draiviin ja punkasenteeseen minkä osaamme ja asenne on kohdallaan.

Muutaman viikon kuluttua, ensimmäiset harjoitukset alkavat... mikäpä siinä sehän sopii. Positiivista, meininkiä tiedossa ja astelemme taas kohti uusia esityksiä. Kunnes hyvästelemme Peilin ja lähdemme tavoittelemaan taas tähtiä, kuuta ja kultaisia avaimia taivaalta.

Niin kuin syksyllä viimeisessä blogauksessani kirjoitin, että meistä kuullaan vielä!

 



Tampereen teatterikesän valmistelut käynnissä!

Peili nousee vielä kerran siis lavalle Tampereen teatterikesässä 10 ja 11.8.2013.

Valmistelut ovat kiireimmillään, produktion uudelleen lämmittäminen on haastavaa puuhaa, sillä olihan viimeinen Peilin näytös KokoTeatterilla marraskuussa 2012.

Tuotanto koneiston järjestelyt etenevät ja ovathan esityksen liput jo myynnissä lippu.fi:ssä. Koko työtiimi odottaa jännityksellä tulevaa. Olemme hiljalleen aloittaneet, Peilin uudelleen käynnistämisen. Ensimmäiset harjoitukset koputtavat ovella ja siitä se sitten lähtee.

Odottavin mielin kohti uutta haastetta peilityöryhmän kanssa... kesä on siis meille innostavaa ja jännittävää aikaa.

Toivottavasti tapaamme Tampereella!

Peili Tampereen teatterikesässä 10 ja 11.8

Peili nousee lavalle nyt kesällä Tampereella selä tavataan. Saatte seurata taas harjoituksiamme ja tunnelmia tampereelta blogin kauttamme.
Oikein mukavaa kevättä toivotta Peiliäiset!

Linkki tampereen teatterikesään!
http://www.teatterikesa.fi/paaohjelmisto/kotimaiset-esitykset/peili/

Viimeinen näytös Peiliä huomenna! 30.11

Tähän se päättyy huomenna hyvästellään Peili esitykset. Haikeilla mielillä mutta kohti uusia haasteita. Peili porukka tulee vielä kuulumaan ja näkymään uskokaahan pois vaan.

Huomenna vielä täydelle katsomolle, sitten on kiitosten ja juhlien aika.

Blogiin tulen vielä laittamaan muutamia tekstejä, työryhmän kuulumisia suunnitelmia jne....

Huomenna siis päätös Peilille häämöttää!